Mietimme koulutuksessa kosketusta vuorovaikutustyössä. Pohdin, miten kosketus on ollut läsnä omassa työssäni:

– Odottava äiti muhkean vatsansa kanssa patjalla kuulostelemassa hengitystään, oma käteni äidin olkapäällä.
– Hoivahetki, jossa ensin hoidetaan vanhemman kädet ja sitten vanhempi hoitaa lapsen kädet.
– Vauvatanssi, jossa vauva alkaa hymyillä kun tartun hänen käsiinsä ja tuon ne yhteen rinnan päälle
– Pienet pojat pötköttelevät patjoilla ja kummankin selkään terapeutit piirtävät yhtä aikaa samaa satua oravasta
– Lämmin tunne, kun peittelen teini-ikäisen pehmeällä peitolla mindfulness-harjoituksen aluksi
– Mielikuva lapsesta kiipeämässä puolapuille, oma käsi varmistamassa lapsen selässä.

Terapiatyössä fyysinen ohjaus ja avustaminen on varsinkin lasten kanssa työskennellessä luonnollinen osa työtä. Kuntoutuksen tavoitteet voivat liittyä esimerkiksi kehonhahmotukseen. kehon liikkeiden hallintaan tai vaikkapa uuden motorisen taidot oppimiseen.

Kosketuksella voi myös ohjata asiakkaan huomiota kehon aistimuksiin, tukea hengityksen virtausta tai vaikkapa lohduttaa vaikeassa tilanteessa. Kosketuksen käyttö vaatii aina erityistä sensitiivisyyttä ja yhteisiä sopimuksia.
Millainen kosketus tuntuu hyvältä ja turvalliselta, on yksilöllistä. Useimmat ihmiset nauttivat kosketuksesta ja tutkimuksien mukaan kosketus vähentää stressiä ja levottomuutta. Kaltoinkohtelu, rajojen rikkominen, kipu sekä erilaiset aistisäätelyn haasteet voivat kuitenkin hankaloittaa kosketetuksi tulemista, aiheuttaa epämukavuutta tai hankalia tunteita.

Jokainen kohtaaminen on erityinen. Sekä asiakas että ammattilainen tuovat tilanteeseen oman historiansa sekä oman vireystilansa. Hermostomme skannaavat jatkuvasti mitä tapahtuu ja olemmeko turvassa. Se, miten olemme itse tulleet kosketetuksi, vaikuttaa meihin ammattilaisiin sekä ajatusten että toiminnan tasolla.

Mitä mielikuvia sinulle nousee kosketuksesta?