Vanhemmuuden polku on pitkä ja useimmiten mutkikas. Aika harva selviää ilman kompastelua, eksymistä tai ukkoskuuroja. Mitä enemmän tietoisuus lapsen kehityksestä on lisääntynyt ja ymmärrys vanhemman tärkeästä roolista rinnallakulkijana, sitä isommaksi käy vanhemman vastuu. Olenko ollut riittävästi läsnä, olenko tarjonnut sopivia virikkeitä ja vielä oikea-aikaisesti? Onko perheemme ollut riittävän turvallinen, arki ennakoitavaa ja enhän ole kuitenkaan ajautunut curling-vanhemmaksi, joka lanaa kaikki esteet lapsukaisen tieltä? Jokainen vanhempi haluaa onnistua tehtävässään, mutta mikä on riittävää? Perhe-elämä vaatii jatkuvasti vanhemmalta rauhanneuvottelijan kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Perheenjäsenillä saattaa olla hyvinkin erilainen temperamentti ja lasten kasvuun sekä kehitykseen liittyy erilaisia vaiheita. Elämään mahtuu aina yllätyksiä ja niihin sopeutuminen vie voimia. Perhe-elämän haastekerrointa lisää se, että perheessä on lapsi tai nuori, jolla on haasteita kasvussa sekä kehityksessä ja siten tavallista isommat tarpeet aikuisen tuen suhteen.

Useimmiten lapsen hoito ja kuntoutus mahdollistuvat vasta, kun löydetään diagnoosi. On kuitenkin iso ryhmä lapsia ja nuoria, joiden kohdalla diagnoosin kriteerit eivät täyty. Silti kotona voi näyttäytyä hyvinkin tarvitseva lapsi, jonka kanssa vanhempi tuntee olevansa keinoton. Neuropsykiatrinen oireilu on kasvanut viime vuosina ja palvelujärjestelmä ei aina tunnista kyseisiä lapsia ja nuoria. Lapsen aivot kuormittuvat helposti, erityislapsen aivot stressaantuvat vielä helpommin. Helposti kuormittuva lapsi tarvitsee jatkuvasti ennakointia, jäsennysapua, tukea palautumiseen ja lapsen kyky toimia arjessa vaihtelee. On kaunis ajatus, että vanhempi tunnistaa lapsen tarpeet sekä vastaa niihin oikea-aikaisesti ja neuvokkaasti saattelee lasta kehitysvaiheesta toiseen. Mutta ihan tavallisissa perheissä vanhemmat kokevat riittämättömyyttä ja uupuvat.

Kansainvälisen tutkimuksen mukaan Suomessa on tavallista uupuneempia vanhempia. Uupumukselle altistavat mm. yksinpärjäämisen kulttuuri ja suoritus- sekä kilpailukeskeisyys. Vanhempainohjauksessa on mahdollista tutkailla perheen arkea ja suhdetta omaan lapseen ammattilaisen kanssa. Ohjauksessa haetaan ymmärrystä lapsen käytökseen sekä mietitään mitkä asiat arjessa tukevat lasta ja mitkä toisaalta aikaansaavat kuormittumista tai haastavaa käytöstä.

Ympäristö vaikuttaa aina lapsen toimintaan, pienikin muutos toimintaympäristössä ja aikuisten toiminnassa voi aikaansaada muutosta. Vaikka vanhemmilla olisi vahva side lapseen ja halu rakentaa hyvää vuorovaikutusta, voi arjen tuoksinassa ja väsyneenä olla vaikea saada omia hyviä vanhemmuuden taitojaan käyttöön, saatika kokeilla uusia toimintatapoja. Lapset voivat herättää vanhemmassa suuria tunteita, muistoja omasta historiasta ja joskus niihinkin voi olla tärkeää palata. Turvallisessa ilmapiirissä on mahdollista puhua vaikeistakin asioista. Vanhempainohjaus järjestyy joskus osana lapsen tai nuoren hoitoa, esim. niin, että lähettävän tahon työntekijä toimii ohjaajana tai lapsen terapeutti. Vanhempainohjauksen kesto ja sisältö vaihtelevat perheen tarpeiden mukaan. Suomessa tarjotaan myös ryhmämuotoista vanhempainohjausta. Mikäli hoitokontaktia ei ole, voi vanhempainohjaukseen hakeutua omakustanteisesti. Toivottavasti jokaisella olisi ainakin yksi ihminen kenelle voi rehellisesti kertoa mitä kuuluu. Jos vanhemmuus tuntuu jatkuvasti kuormittavalta ja ilottomalta, on viisasta hakea apua.